Pidit lupauksesi
You promised something more! Eikä tuo lupaus ole haihtunut minnekään! Saan olla Hänen silmissään ihmeellinen, ainutlaatuinen ihminen. Olen Hänelle rakas! Kaikkien ihmismassojen keskellä saan olla rakastettu, huolehdittu. Hän antoi anteeksi ja antoi anteeksi…ne rikkomukset sovitettiin silloin kaikki kerralla. Vaikka itsestä tuntuisi kuinka surkealta ja epäonnistuneelta, niin Hänen kykyään antaa anteeksi ei tarvitse epäillä. Joten sinisen taivaan alla voin laulaa onnellisena: ” Olen kokonaan uusi ihminen…:) “
Luokka: Luokittelematon | Ei kommentteja »
Religion kills;)
Religion vs. freedom in Jesus;)
Even this is not UR -people’s stuff, I couldn’t pass it. It’s here just because it’s sooo true:)
Luokka: Luokittelematon | Ei kommentteja »
ELÄMÄNI ISO JUTTU!
ELÄMÄNI ISO JUTTU!
Näin levynjulkaisun yhteydessä päätin laittaa pari sanaa paperille. Näitä lauluja on kirjoitettu Lontoossa, Riadissa ja Tampereella, mutta ne ovat vaan lauluja. Onko niiden takana jotain? Kuka on se henkilö oikeasti, joka niitä on kirjoittanut? Onko niissä lauluissa jotain itse koettua?
Olen tyytyväinen elämääni nyt. Minulla on ihana vaimo ja kolme lasta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Anna minun kertoa jotakin itsestäni.
Synnyin kuusikymmentäluvun lopussa uusioperheeseen. Perheeseeni kuului äitini ja isäpuoleni lisäksi velipuoli, joka oli vaikeasti kehitysvammainen. Isäpuolellani oli lisäksi kolme vammaista lasta aikaisemmasta avioliitosta. Asuimme tehtaan omistamassa kerrostalossa vuokralla. Lapsuuden ystäviini kuului niin ikään rikkinäisiä lapsuuden kavereita rikkinäisistä perheistä. Jo aika pieninä poikasina varastelimme kaupoista makeisia, ja varastamalla tulivat tehtyä myös ensimmäiset tupakkakokeilut. Koulunkäynti oli kirjaimellisesti koulun käyntiä, eikä niinkään opiskelua. Kirjat laukussa toimivat kai mukavina painoina, kun kaikki kirjat kulkivat kodin ja koulun väliä niitä juuri kotona avaamatta. Tuli kokeiltua vähän jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta molemmat jäivät yhteen kauteen. Koulussa pidin jonkinlaista koviksen naamiota päällä ja kiusasinkin toisia.
Erään kerran luokkakaverini pyysi minua tulemaan seurakuntaan. Hän ei pyytänyt tulemaan varsinaiseen hengelliseen tilaisuuteen, vaan lapsille tarkoitettuun kerhoon. Huomasin heti viihtyväni siellä. Huolimatta menneisyydestäni tai koviksen maineestani, aloitin siellä käyntini. Aloin käymään myös hengellisissä tilaisuuksissa omasta halustani. Siellä tunsin sanojen uppoavan syvälle sydämeeni. Tunsin hyvin voimakkaasti tarvitsevani Jumalaa. Muistan, että taisin mennä useammankin kerran alttarille rukoiltavaksi, kun ”syntisiä ja Jumalan kanssa sovitusta tarvitsevia” pyydettiin eteen alttarille rukoiltavaksi. En silloin heti käsittänyt, että Jumalan rakkaus oli täydellinen. Hänen uhrinsa kattoi minun kaikki syntini, vaikka se tuntui niin vaikealta käsittää.
Uskoon tulo oli mahtavaa! Sain kaikki syntini anteeksi! Ei sitä kyennyt piilottelemaan ja pian kaikki koulukaverit ja muut kaverit saivat tietään sen. Voi sitä riemua, kun pääsi seurakuntaan. Jo bussimatkalla seurakuntaan olin välillä ihan fiiliksillä, että kohta pääsen sinne ”Jumalan huoneelle”. Me nuoret lauloimme kuorossa, olimme teetuvalla kertomassa kaikille ihmisille meille tapahtuneesta ihmeestä. Lasten leireillä oli ihmeellinen Jumalan läsnäolo ja siellä vietimme myöhäisillat rukoillen suuren ja ihanan Jumalamme edessä. Kokoonnuimme nuorina myös toistemme kodeissa rukoilemaan. Jumala sai vaikuttaa sitä tahtomista ja tekemistä meidän elämässämme. Edes pilkka ei tuntunut kovinkaan pahalta koulussa tai sen ulkopuolella, kun oli täynnä Jumalan armoa ja voimaa.
Peruskoulun jäädessä taakse, ei ollutkaan niin helppoa olla niin reilusti uskovainen. Pelko pilkasta tai syrjinnästä taisivat laimentaa sitä intoa. Ja, kun ei suu kertonut, mitä sydämessä on, niin ei myöskään saanut kokea sitä Jumalan suurta voimaa. Juuri siitä oli saanut ammentaa voimaa, kun sai Jumalan lapsena olla sitä, mitä on. Lisäksi Hänestä todistaminen lisäsi sitä voimaa. Sai kokea olevansa Hänen käytössään.
Aikuisikään ehdittyäni lauloin gospel -bändissä. Minulla oli uskovia ystäviä, mutta oma hengellinen elämäni taisi olla aika löyhissä kantimissa. Huonojen valintojen myötä aloin tehdä kompromisseja elämässäni. Yksi johti toiseen. Aika halvalla meni kaikki! Ja niin jäi pikkuhiljaa uskonystävät ja uskon liekki hiipui hyvin hiljaiseksi. Jopa niin hiljaiseksi, että minusta jäi jäljelle vain uskovan kuori. Erään kerran töissä, joku minua tarkkailtuaan kysyi, että olenko uskovainen? Siihen häpeillen (!) vastasin myöntävästi. Sitten seurasi jatkokysymys, että kuulutko helluntaiseurakuntaan, johon melkein pöydän alle vajoten vastasin myöntävästi. Olin kuin Raamatun mahtava voimamies Simson, joka oli menettänyt kaikki voimansa ja oli vihollisten edessä naurunalaisena. Mikään ei ole kauheampaa kuin olla omin voimin uskovainen ilman yhteyttä Jumalaan. On vain todettava, että uskonto on vain joitakin tapoja ja elävä usko jotain ihan muuta. Mitä minusta oli jäljellä? Olin muinaismuisto siitä ihmisestä, joka olin ollut nuorempana.
Elämässä tuli seinä vastaan, kun perhe hajosi. Jäin yksin ja pikkuhiljaa koko korttitalo hajosi. Kaikki, jotka ovat eron kokeneet tietävät, mistä puhun. Ei siinä vaiheessa ole mistään aineellisesta lohdutusta antamaan. Huusin ja huusin Jumalan puoleen, ja hän armahti minut. Keskellä valtavaa henkistä tuskaakin Jumala oli lohduttavana paikalla. Ilman Häntä en olisi tässä tyytyväisenä nyt. Hän on minun Jumalani, armahtajani ja Herrani, jota minä seuraan. Yhteys Häneen on elämäni voima. Olen armon alla, en uuvuttavien lakikokoelmien alla. Olen Hänen rakkautensa ympäröimä, tiedän ja tunnen, että Hän rakastaa. Kaikkien virheidenikin kanssa saan tulla yhä uudestaan ristin juurelle ja vastaanottaa armo sovitukseksi.
Toivon todella, että näistä lauluista välittyisi se todellinen toivo, jonka olen kohdannut. Ei minulla olekaan varsinaisesti uskontoa, vaan suhde rakastavaan ja haavoja parantavan Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen! Näistä asioista haluan lauluissanikin jotain jakaa!
Mukavia kuunteluhetkiä niille, jotka saavat levyn lahjaksi. Ja myös kaikille teille, jotka kuuntelette sen netissä!
”Virheetön ei ole kukaan, mutta vastaanotettu armo kuittaa velan.”
Sinua siunaten,
AP
Luokka: Luokittelematon | Ei kommentteja »
